Masennusta, lupauksia ja toivoa

Tämän blogin julkaiseminen toi pintaan uskomattoman pahan ahdistuksen ja paniikin. Olen paljastunut ihmisille julkisesti tyhmyyteni, olen mennyt kirjoittamaan naiivisti asioista, jotka ovat niin monelle itsestäänselvyyksiä. Ja olen tunnustanut kokevani tällaista lapsellista maailmantuskaa, jota suurin osa ystävistäni koki jo lukiossa ja ovat siitä asti eläneet arvojensa mukaan. Olen tehnyt itsestäni totaalipellen. Ja tämä puoli (itsekeskeinen ja hyväksyntää hakeva) ahdistuksesta on vielä pientä verrattuna kasvavaan masennukseen maailman pahuudesta. Nyt kun olen avannut silmäni, tuntuu ettei mitään muuta enää maailmasta huomakaan, kuin epäkohdat ja niitä on paljon. Eilen aamulla tein teiniangstiklassikot ja itkin  vuolaasti elämän epäoikeudenmukaisuudelle. Tänään olen äksyillyt lapsilleni, koska olen niin intensiivisesti ajatellut paskaa maailmaa. Eihän tämä ole mistään kotoisin. Olen yleisesti ottaen taipuvainen positiiviseen ajatteluun, olen melko leppoisa tyyppi enkä yleensä stressaa turhista ja viime kuukaudet olen elänyt erityisen onnellista ja etuoikeutettua elämää. Ja nyt tämä pommi!

Mutta minä halusin etsiä niitä keinoja, enkä pelkästään kauhistella maailman pahuutta. Joten soitin ystävälleni Katrille ja kerroin tuskastani ja ehdotin tapaamista näiden asioiden tiimoilta. Katri asui vuosia Belgiassa ja osallistui siellä aktiivisesti For Mother Earth -nimisen järjestön toimintaan. Erityisesti Katri tuli tunnetuksi ydinaseiden vastaisesta kampanjoinnista. Katri on vegaani ja ostaa ison osan elintarvikkeistaan luomupiirin kautta. Katri on elänyt opintotuen ja toimeentulotuen varassa perheensä kanssa Suomessa viimeiset kolme vuotta ja on pystynyt totetuttamaan arvojensa mukaista elämäntyyliään. Eli rahan puute ei ole Suomessa kenellekään este oikeiden valintojen tekemiselle, se on vain tekosyy. Kaikki on omista valinnoista kiinni. Olen tuntenut Katrin yli 25 vuotta ja hän on yksi parhaista ystävistäni. Ylä-asteen elämänkatsomustiedon tunneilla olen varmaan viimeeksi käynyt Katrin kanssa syvällisempää keskustelua maailman asioista. Nykyisin ei tule paljon tällaisista asioista puhuttua ystävien kesken (mikä on herranjumalasentään hyvä). Minua suorastaan jännitti tapaamisemme.

Juttelimme pitkään aiheesta ja aiheen vierestä. Olen ollut jo itsekin pitkään sitä mieltä, että niin kauan kun valtaapitävät poliitikot ja yritykset pitävät hyvinvointimme perustana ja turvaamisena jatkuvaa talouskasvua, mikään ei muutu ja se kasvu on, varsinkin luonnonvarojen koko ajan huvetessa, revittävä köyhempien ja huono-osaisten perslihasta. Isot ylikansalliset yhtiöt pitävät valtaa ja osallistuvat poliittiseen päätöksentekoon. Nämä ovat tuttuja aiheita ja tuttuja epäkohtia. 

Katri antoi paljon ajattelemisen aihetta, monet asioista olen kyllä tiedostanut, mutta työntänyt mielestäni tekosyitä keksien. Katri antoi vinkkejä eri nettisivustoista, joista voisin etsiä lisää tietoa.  

Tutustuin äärimmäisen mielenkiintoiseen sivustoon, jossa seurataan ja tutkitaan kriittisesti isojen yhtiöiden toimintaa. Tämä sivusto voi olla raskasta luettavaa ja se on englanniksi, mutta suosittelen vilkaisemaan. Ehkäpä jossain vaiheessa voin suomentaa sieltä mielenkiintoisimpia kohtia tänne blogiin, minulla on nimittäin tällä hetkellä ruhtinaallisesti sellaista asiaa, mitä monella teistä ei ole, nimittäin aikaa. Ja tähän sivustoon tutustuminen vaatii hieman sitä.

http://www.corporatewatch.org/

Toinen sivusto johon tutustuin Katrin suosituksesta oli Pohjois-Karjalan järjestötietopalvelu, jonka kautta voi esimerkiksi hakea vapaaehtoistyöhön ihan tänne kodin lähelle. Ei tarvitse lähteä Nepaliin asti, voin auttaa täälläkin.

http://www.jelli.fi/toimintaa-ja-tekemista/tule-vapaaehtoiseksi/

Minun sisäinen tilani vaatii nyt tekoja, joten tässä ensimmäinen lupauslistani muutoksista joihin sitoudun. Tämä lista on tehty Katrin haastattelun, googlettelun ja aikaisemman valistuneisuuteni perusteella tärkeimmistä asioista joita jokainen meistä voi pienellä panoksella tehdä. Ja ehkä sitten jopa tuntea ylpeyttä itsessään tietäessään, että omilla valinnoilla on väliä.

1. Lupaan miettiä ostamieni kulutushyödykkeiden tarpeellisuutta vieläkin tarkemmin. Ostan vähemmän yrityksiltä, jotka teettävät tuotteensa hikipajoissa ympäri kehitysmaita. Ostan ylipäätään vähemmän. Maksan mielelläni enemmän silloin kun ostan. Ostan enemmän paikallista. Ostan enemmän luomua. Maailman epäreiluus johtuu pitkälti suuryhtiöiden pitämästä vallasta ja ajatuksesta, että ihmisten hyvinvointi lisääntyy jatkuvalla talouskasvulla ja se jatkuva talouskasvuhan ei ole mahdollista ilman, että suurta osaa maailman ihmisiä käytetään julmasti hyväksi.

2. Lupaan vähentää tehotuotetun lihan syöntiä. Tällä hetkellä en voi luvata lopettavani sitä kokonaan, koska  tiedän etten täysin pystyisi vielä pitämään sitä lupausta. Mutta, jos kerran viikossa pidämme kotona kasvisruokapäivän, kerran viikossa ostan luomulihaa (esim. Atrialta saa luomujauhelihaa) ja kerran viikossa kauppahallista riistaa ja kerran viikossa (mieluiten paikallista) kalaa, niin siinä on jo neljän päivän ruoka ilman tehotuotettua paskaa.  Tässä muutama fakta lihan tehotuotannon haitoista, jos joltain on päässyt unohtumaan:

• Ruoan teollinen tehotuotanto vaatii jättimäisten peltojen keinokastelua, lannoitusten ja torjunta-aineiden runsasta käyttöä
• Tehotuotanto yksipuolistaa luonnon monimuotoisuutta
• Ällöttävintä oman terveydenkin kannalta on se, että karjalle on voitu syöttää antibiootteja ja hormoneja, ja ties mitä mömmöjä örgh
• Tehotuotanto lisää ihmisten eri-arvoisuutta. Eläinten rehuna voidaan käyttää esimerkiksi soijarehua, joka on kasvatettu suuryhtiön suurviljelmillä halvan työvoiman maissa, joissa paikallisilta maanviljelijöiltä on viety elinkeino
• Suurimmat kasvihuonepäästöt syntyvät tehotuotannosta. Koko maailman mittakaavassa karjatalouden osuus kaasupäästöistä on noin 18%

 3. Lupaan aloittaa vapaaehtoistyön ja lahjoittamalla pari tuntia aikaani viikossa muiden ihmisten auttamiseen. Olen jo lupautunut pitämään ystäväni erityislapselle ilmaiseksi musiikkikerhoa kerran viikossa. Laitoin myös kyselyjä muutamaan järjestöön, joissa haluaisin olla mukana tekemässä hyvää, katsotaan mihin pääsen mukaan.

4. Lupaan olla positiivinen ja olla masentumatta liikaa tästä pyrkimyksestäni paremmaksi ihmiseksi. Sillä minun pitää ennen kaikkea olla hyvä äiti ja opettaa lapseni paremmiksi ihmisiksi, kuin itse olen ollut ja en voi tehdä sitä, jos olen ahdistunut ja käpertynyt itseeni ja ajatuksiini. Lupaan siis myös valistaa lapsiani.

5. Lupaan olla paasaamatta näistä asioista. Minulla on taipumusta hurahtamiseen (lyhytjännitteiseen sellaiseen) ja hölötän koko maailmalle asiaani. Koska asioiden ylenpalttinen paasaus ja tyrkyttäminen  aiheuttaa ihmisissä vastareaktion, paasaan vaan täällä blogissani sen aikaa kun jaksan. Facebookiin laitan linkin aina uuden tekstin kirjoitettuani, mutta muuten en paasaa sielläkään.

Soitin miehelleni Israeliin ja kerroin tuskistani. Hän minua vanhempana ja viisampana sanoi "Don't worry too much, just be good to people and most of the time you are".  Kyllähän sekin on totta. Olen yleensä aika hyvä, antelias ja ystävällinen läheisilleni. Siitä kait se lähtee, ihan läheltä. Tämä hyväntekeminen.

Haastan kaikki jotka jaksoivat lukea tämän pitkäveteisen tekstini loppuun asti, jota en ole edes jaksanut elävöittää kuvilla,  lupaamaan myös jotain pientä tai isoa muutosta, sen verran kuin itse omassa tilanteessaan pystyy.

Minä olen itsekäs

"Mie oon just sellanen akka. Sellanen joka olevinaan tietää ja tiedostaa maailmasta jotain, mutta ihan oikeesti en mie tiiä mittään. En seuraa uutisia, en tiiä katsomatta kartasta esim. sellaisen maan, kuin Israel, täysin tarkkaa sijaintia, elostelen tuolla pitkin kyliä ja ostelen uusia kenkiä. Aina sillon tällön tulee vaihe, että ostan vaan reilun kaupan suklaata, kun ahdistaa ne orjalapset siellä Norsunluurannikolla (taas kartasta tarkan sijainnin tarkastaminen), no se vaihe kestää korkeintaan kaksi viikkoa ja sitten taas tekee mieli Maraboun merisuolamantelimaitosuklaata. Olevinaan mietin maailman epäreiluutta, mut en oikeesti tee yhtään mitään muuttaakseni sitä, vaan elostelen ja ostan uusia kenkiä, ainiin taisin mainitakin sen jo. Tiedostan ongelmia silloin kun se minulle sopii ja sitten kun taas ei sovi, niin sitten elostelen ja ostelen kenkiä. Ei tästä tuu mittään. Ostanko ne liput sinne Nepaliin orpojen luo nyt vai heti? Ja onko sekin vaan miun länsimaalaisen paskan joku hieno ajatus, että sittenpä oon tehny jottain kun oon ihan käynyt vapaaehtoistyössä kehitysmaissa ja ollu kuitenkin turistina hakemassa hienoja kokemuksia ja sitten palaan miun keskiluokkaiseen elosteluun ja ne orvot jää sit sinne. Miksi kaikki ei ole niinkuin Oliver sanoi? Maailma, haluan auttaa!"

Edellä oleva on facebookkiin aikajanalleni kirjoittamani päivitys. Sain kommentteja päivityksestäni ja muutaman peukutuksen. Joku kehotti ryhtymään näytelmäkirjailijaksi. Yksi rakkaista ystävistäni on näytelmäkirjailija ja äärimmäisen lahjakas sellainen, joten jätän näytelmät hänelle. Mutta. Ehkä voisin kirjoittaa blogia. Blogiahan pitää kaikki jantturat näinä päivinä, sehän on suorastaan trendikästä, tai ei kai se enää edes ole sitä, vaan ihan perusmeininkiä, minä vaan olen pudonnut siitä kelkasta. Minä en lue enkä seuraa blogeja. Olen kuitenkin jo pitkään miettinyt blogin perustamista.Lähinnä ruokablogin. Tai laihdutusblogin. Ne kulkisivatkin oikein kivasti käsi kädessä. En ole jaksanut perehtyä bloggaamisen saloihin. Enkä jaksa nytkään. Googletin jotain bloggaamisesta ja jaksoin lukea 30 sekunttia ja sitten herpaantui ajatus. Ei kiinnosta miten saan mahdollisimma paljon näkyvyyttä tai miten suunnittelen teemat ja nippelinappelit blogiini. En edes jaksa miettiä miltä blogini tulisi visuaalisesti näyttää, vaikka olenkin graafinen suunnittelija. Otin tuolta valikosta jonkun pohjan. Ja jos on olemassa jotain bloggailu-etikettiä, niin sitä en tule noudattamaan, koska en tiedä siitä mitään. Aion vain suoltaa tätä schaibaa, kunnes kiinnostus lopahtaa, joten lukekaa jos jaksatte, laadusta ei takeita.

Olen elänyt suurimman osan elämääni itsekkäästi. Toki olen jo pitkään tiedostanut erilaisia ongelmia maailmassa, mutta vain silloin kun se on minun elämäntilanteeseeni sopinut. Maailman epäreiluus tuo ahdistuksen pintaan, joten mieluummin en seuraa tiedotusvälineitä ja ulkomaanuutisia. Välillä teen joitain pieniä valintoja, joilla tiedän olevan jonkinlaista merkitystä. Kuten ostan silloin tällöin reilun kaupan suklaata, kahvia ja teetä. En muista milloin viimeksi olisin ostanut joitain muita, kuin reilun kaupan banaaneja. Pieniä valintoja, joilla toki on merkitystä. Silti koen eläväni äärimmäisen itsekästä elämää. Haluan tehdä jotain toisin, jotain enemmän. Haluan tehdä jotain merkityksellistä. Haluan olla parempi ihminen. En halua hyväksyä, että maailma on epäreilu. Haluan muutosta. Tämän blogin tarkoituksena on rehellisesti pohtia ja avautua tähän aiheeseen liittyvistä asioista, pienistä ja isoista valinnoista ja kannustaa itsenäni sekä muita tekemään edes jotain toisin. Voi olla, että en kykene muuttumaan enkä muuttamaan mitään. Voi olla, että tämän blogin kirjoittaminen ei enää kiinnosta kahden viikon jälkeen. Voi olla, että oivallan jotain, löydän konkreettisia keinoja, opin enemmän elämästä ja maailmasta. En lupaa mitään. Paitsi hei, yhden asian lupaan. Lupaan olla rehellinen.

En ole kovinkaan sivistynyt ihminen. Itseasiassa tietämykseni maailmasta on hyvin rajallista. Olen toki käynyt kunnialla läpi peruskoulun ja lukion, mutta huolimatta maailman parhaasta koulujärjestelmästä, ei paljon maantiedosta ja historiasta jäänyt päähäni. Mieheni lähti tänään viikon työmatkalle Israeliin, minun piti tarkastaa kartasta Israelin tarkka sijainti Lähi-idässä. Ja itseasiassa kirjoitin googleen hakusanaksi aluksi Israil ja mietin, että nyt ei joku mennyt ihan nappiin. Koska mieheni ei ole samanlainen typerys kuin vaimonsa,  (eikä muuten myöskään tämän maailmalla niin kovin arvostetun koulujärjestelmämme tuotos) kysyin häneltä yksityiskohtia Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista. En vaivaa minua fiksumpia kertomalla itsestäänselvyyksiä tuon alueen tilanteesta. Mutta jos olet kuin minä, etkä enää muista niin tarkkaan mistä koko hommassa olikaan kyse, mutta sinulla ei ole itseäsi fiksumpaa puolisoa jolta voit asian tiivistetysti tentata, niin tutustu aiheeseen täällä http://fi.wikipedia.org/wiki/Israelin%E2%80%93Palestiinan_konflikti  Eipä siitä sen enempää. En ole etsimässä ratkaisua Lähi-idän kriiseihin. Tämä vain kuvastaa minun välinpitämättömyyttäni.

Mutta mistä minä aloitan oman vallankumoukseni? Keskitynkö auttamaan ihmisiä ja tutustumaan ihmisten eriarvoisuuteen, edistämään ympristöasioita vai tutustumaan vaikuttamiseen politiikan kautta? Epäilemättä kaikki nämä ovat linkittyneet toisiinsa. Koska olen luonteeltani sosiaalinen, ihmisiä rakastava, ja pidän itseäni ehkä jopa lempeänä ihmisenä ja pyrin aina auttamaan läheisiäni kuin vain mahdollista, päätän aloittaa maailman parantamiseni tutustumalla tapoihin joilla voin edistää ihmisten välistä tasa-arvoa ja hyvinvointia. Minun on kysyttävä neuvoa. Ystäväni Katri on ihka oikea aktivisti, vapaaehtoistyön konkari ja ainaki tässä kontekstissa erityisen hyvä ihminen. Katri on ensimmäinen asiantuntijani, jota aion haastatella ja jolta pyydän apua ensiaskelilleni paremman huomisen luomisessa. Katsotaan mihin se johtaa.

Ensimmäisen blogitekstini lopuksi haluan pyytää äidiltäni, suomen kielen maestrolta, kaikkia kirjoitusvirheitäni anteeksi. Enkä tule kyllä jatkossakaan kirjoittamaan oikein.