Minä olen itsekäs

"Mie oon just sellanen akka. Sellanen joka olevinaan tietää ja tiedostaa maailmasta jotain, mutta ihan oikeesti en mie tiiä mittään. En seuraa uutisia, en tiiä katsomatta kartasta esim. sellaisen maan, kuin Israel, täysin tarkkaa sijaintia, elostelen tuolla pitkin kyliä ja ostelen uusia kenkiä. Aina sillon tällön tulee vaihe, että ostan vaan reilun kaupan suklaata, kun ahdistaa ne orjalapset siellä Norsunluurannikolla (taas kartasta tarkan sijainnin tarkastaminen), no se vaihe kestää korkeintaan kaksi viikkoa ja sitten taas tekee mieli Maraboun merisuolamantelimaitosuklaata. Olevinaan mietin maailman epäreiluutta, mut en oikeesti tee yhtään mitään muuttaakseni sitä, vaan elostelen ja ostan uusia kenkiä, ainiin taisin mainitakin sen jo. Tiedostan ongelmia silloin kun se minulle sopii ja sitten kun taas ei sovi, niin sitten elostelen ja ostelen kenkiä. Ei tästä tuu mittään. Ostanko ne liput sinne Nepaliin orpojen luo nyt vai heti? Ja onko sekin vaan miun länsimaalaisen paskan joku hieno ajatus, että sittenpä oon tehny jottain kun oon ihan käynyt vapaaehtoistyössä kehitysmaissa ja ollu kuitenkin turistina hakemassa hienoja kokemuksia ja sitten palaan miun keskiluokkaiseen elosteluun ja ne orvot jää sit sinne. Miksi kaikki ei ole niinkuin Oliver sanoi? Maailma, haluan auttaa!"

Edellä oleva on facebookkiin aikajanalleni kirjoittamani päivitys. Sain kommentteja päivityksestäni ja muutaman peukutuksen. Joku kehotti ryhtymään näytelmäkirjailijaksi. Yksi rakkaista ystävistäni on näytelmäkirjailija ja äärimmäisen lahjakas sellainen, joten jätän näytelmät hänelle. Mutta. Ehkä voisin kirjoittaa blogia. Blogiahan pitää kaikki jantturat näinä päivinä, sehän on suorastaan trendikästä, tai ei kai se enää edes ole sitä, vaan ihan perusmeininkiä, minä vaan olen pudonnut siitä kelkasta. Minä en lue enkä seuraa blogeja. Olen kuitenkin jo pitkään miettinyt blogin perustamista.Lähinnä ruokablogin. Tai laihdutusblogin. Ne kulkisivatkin oikein kivasti käsi kädessä. En ole jaksanut perehtyä bloggaamisen saloihin. Enkä jaksa nytkään. Googletin jotain bloggaamisesta ja jaksoin lukea 30 sekunttia ja sitten herpaantui ajatus. Ei kiinnosta miten saan mahdollisimma paljon näkyvyyttä tai miten suunnittelen teemat ja nippelinappelit blogiini. En edes jaksa miettiä miltä blogini tulisi visuaalisesti näyttää, vaikka olenkin graafinen suunnittelija. Otin tuolta valikosta jonkun pohjan. Ja jos on olemassa jotain bloggailu-etikettiä, niin sitä en tule noudattamaan, koska en tiedä siitä mitään. Aion vain suoltaa tätä schaibaa, kunnes kiinnostus lopahtaa, joten lukekaa jos jaksatte, laadusta ei takeita.

Olen elänyt suurimman osan elämääni itsekkäästi. Toki olen jo pitkään tiedostanut erilaisia ongelmia maailmassa, mutta vain silloin kun se on minun elämäntilanteeseeni sopinut. Maailman epäreiluus tuo ahdistuksen pintaan, joten mieluummin en seuraa tiedotusvälineitä ja ulkomaanuutisia. Välillä teen joitain pieniä valintoja, joilla tiedän olevan jonkinlaista merkitystä. Kuten ostan silloin tällöin reilun kaupan suklaata, kahvia ja teetä. En muista milloin viimeksi olisin ostanut joitain muita, kuin reilun kaupan banaaneja. Pieniä valintoja, joilla toki on merkitystä. Silti koen eläväni äärimmäisen itsekästä elämää. Haluan tehdä jotain toisin, jotain enemmän. Haluan tehdä jotain merkityksellistä. Haluan olla parempi ihminen. En halua hyväksyä, että maailma on epäreilu. Haluan muutosta. Tämän blogin tarkoituksena on rehellisesti pohtia ja avautua tähän aiheeseen liittyvistä asioista, pienistä ja isoista valinnoista ja kannustaa itsenäni sekä muita tekemään edes jotain toisin. Voi olla, että en kykene muuttumaan enkä muuttamaan mitään. Voi olla, että tämän blogin kirjoittaminen ei enää kiinnosta kahden viikon jälkeen. Voi olla, että oivallan jotain, löydän konkreettisia keinoja, opin enemmän elämästä ja maailmasta. En lupaa mitään. Paitsi hei, yhden asian lupaan. Lupaan olla rehellinen.

En ole kovinkaan sivistynyt ihminen. Itseasiassa tietämykseni maailmasta on hyvin rajallista. Olen toki käynyt kunnialla läpi peruskoulun ja lukion, mutta huolimatta maailman parhaasta koulujärjestelmästä, ei paljon maantiedosta ja historiasta jäänyt päähäni. Mieheni lähti tänään viikon työmatkalle Israeliin, minun piti tarkastaa kartasta Israelin tarkka sijainti Lähi-idässä. Ja itseasiassa kirjoitin googleen hakusanaksi aluksi Israil ja mietin, että nyt ei joku mennyt ihan nappiin. Koska mieheni ei ole samanlainen typerys kuin vaimonsa,  (eikä muuten myöskään tämän maailmalla niin kovin arvostetun koulujärjestelmämme tuotos) kysyin häneltä yksityiskohtia Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista. En vaivaa minua fiksumpia kertomalla itsestäänselvyyksiä tuon alueen tilanteesta. Mutta jos olet kuin minä, etkä enää muista niin tarkkaan mistä koko hommassa olikaan kyse, mutta sinulla ei ole itseäsi fiksumpaa puolisoa jolta voit asian tiivistetysti tentata, niin tutustu aiheeseen täällä http://fi.wikipedia.org/wiki/Israelin%E2%80%93Palestiinan_konflikti  Eipä siitä sen enempää. En ole etsimässä ratkaisua Lähi-idän kriiseihin. Tämä vain kuvastaa minun välinpitämättömyyttäni.

Mutta mistä minä aloitan oman vallankumoukseni? Keskitynkö auttamaan ihmisiä ja tutustumaan ihmisten eriarvoisuuteen, edistämään ympristöasioita vai tutustumaan vaikuttamiseen politiikan kautta? Epäilemättä kaikki nämä ovat linkittyneet toisiinsa. Koska olen luonteeltani sosiaalinen, ihmisiä rakastava, ja pidän itseäni ehkä jopa lempeänä ihmisenä ja pyrin aina auttamaan läheisiäni kuin vain mahdollista, päätän aloittaa maailman parantamiseni tutustumalla tapoihin joilla voin edistää ihmisten välistä tasa-arvoa ja hyvinvointia. Minun on kysyttävä neuvoa. Ystäväni Katri on ihka oikea aktivisti, vapaaehtoistyön konkari ja ainaki tässä kontekstissa erityisen hyvä ihminen. Katri on ensimmäinen asiantuntijani, jota aion haastatella ja jolta pyydän apua ensiaskelilleni paremman huomisen luomisessa. Katsotaan mihin se johtaa.

Ensimmäisen blogitekstini lopuksi haluan pyytää äidiltäni, suomen kielen maestrolta, kaikkia kirjoitusvirheitäni anteeksi. Enkä tule kyllä jatkossakaan kirjoittamaan oikein.